Kirjoitin viimeksi tänne etten tiedä koska minulla on leikkaus. Sain ajan sen jälkeen lähes välittömästi. Se on tuossa kesän korvalla. Mikä tarkoittaa sitä, että kesä menee toipuessa ja seuraavaa romaania kirjoittaessa.
Kirjallisiin kuulumisiin liittyy, että en ole enää paikallisen sanomalehden taidekriitikko enkä kolumnisti. Paljon julkisuudessa olleet avustajasopimukset saavuttivat nimittäin vihdoin viimeisimmätkin peräkylät. Moni on tehnyt piilossa – yksin omaatuntoaan punniten kantokorvet, saamatta sädekehää tai gloriaa. Omat syyni ovat osin samat, osin toiset kuin em. henkilöllä, mutta en usko että se on kovin kiinnostavaa. Ainakaan tässä yhteydessä.
Joka tapauksessa, seitsemän vuotta Satakunnan Kansassa opettivat minulle uskomattoman paljon, esimerkiksi kritiikin luonteesta ja tiivistämisestä. Kaikki kiitos kulttuuritoimitukseen, että sain tehdä säännöllisesti töitä heille näinkin kauan!
Olen koko ajan tehnyt satunnaisesti myös muita lehtijuttuja sinne sun tänne novelleista artikkeleihin. En halua luopua lehtikirjoittelusta kokonaan, koska se on miellyttävää vastapainoa fiktiiviselle romaanitaiteelle. Samalla tulee otettua selvää asioista, jotka muuten jättäisi puolitiehen, ohkaisen ajatuksen tasolle.
Vinkkaus: olen monipuolinen kirjoittaja, minulle saa tarjota töitä. Yhteydenotot: hannariikka.kuisma ät hotmail.fi
Itse herkeän asian suhteen aktiiviseksi vasta syksyllä. Aion viimeistään silloin tarkastella mitä ja minkälaisia suomenkielisiä lehtiä kaiken kaikkiaan onkaan. Kirjailijan tulot valuvat joka tapauksessa pienistä puroista, joten olen kiinnostunut myös pienemmistä lehdistä. Kenties vaihtelu virkistää. Horisontin laajentaminen ei ole huono asia, koska se mitä tekee vaikuttaa siihen mitä on, halusi tai ei.
Saas nähdä, punnitsen asioita kesän fyysisen toipilasajan ja henkisen romaanikäsikirjoitukselle omistautumisen jälkeen. Mitä kesään tulee, onneksi pystyn kirjoittamaan miniläppärillä sängyssäkin. Se on uusimmassa romaanissani ainoa täysin autobiografinen asia, minkä myönnän.
Mistä saankin aasinsillan siihen, että maaliskuussa ilmestynyt Valkoinen valo on saanut toistaiseksi melko vaatimattomasti huomiota. Tiedän yhden syyn siihen, mutta se on tarina, joka kerrotaan joskus toiste. Tai jätetään kertomatta. Aika näyttää. Enkä valita, koska tähän mennessä niin ammattimielessä kuin harrastuksena lukeneiden kommentit ovat olleet pääosin positiivisia.
Kaiken lisäksi Valo on ulkona vasta toista kuukautta, joten mitä tahansa voi vielä tapahtua.
Mielen aurinkoa itse kullekin!