tiistai 31. joulukuuta 2013

Uudenvuodenmerkintä uudenkuun aikaan

En juhli uuttavuotta. Aion toki juhlia uutta vuotta tekemällä siitä hyvän vuoden, juhlimalla arkea päivittäin. Mutta se on vasta huomisen, ylihuomisen ja sitä seuraavan päivän asioita. Tai ehkä teen hupiini jonkinlaisen yhteenvedon keskiyöllä, kirjoittamalla päiväkirjaan, katsomalla tarot-korteista, jotakin. Jos säpsähtelyltä ehdin. Säikyn nimittäin pamauksia kuin kotieläin. Ja saatan em. korkealentoisten henkisten tavoitteiden sijasta päätyä syömään kasvispizzaa ja katsomaan jotakin huonoa sarjaa hihitellen.

Vuoden 2013 paras julkinen asia oli se, että minulta tuli ulos helvetin hyvä kirja, johon olin laittanut kaiken, mitä minussa sitä kirjoittaessani oli. Ja se sai omalla mittapuullani mukavasti huomiota. Eikä ko. kirja mihinkään ole kadonnut eikä katoamassakaan. (Lue, jos et ole lukenut. Vanhojakin saa lukea.)
    Enimmän osan aikaani olin kuitenkin jo kiinni uudessa jutussa. Suuntaviivat ovat selvät, ensimmäisen osan raakaversio on olemassa, hahmot ovat siellä mihin ne joulutauoksi jätin. Toista ja kolmatta osaa odottamassa. Sain projektin siis tänä vuonna kivasti käyntiin. Olin apurahalla hyvän aikaa, joka mahdollisti täyden keskittymisen kirjoittamiseen ja pähkäilyyn ja kirjoittamiseen. 
    Uudenvuodentoiveeni siihen liittyen voisi olla, että kässäri on vuoden päästä tähän aikaan jo jonkun muun kuin minun käsissäni, ja ilmestyisi kirjana joskus 2015. Työtä se vaatii. Eli vuosi 2014 tietää paljon kirjoittamista. Toivottavasti siihen tulee taloudellisia resursseja jostakin, jotakin kautta.       
    Koska en puhu keskeneräisten romaanikäsikirjoitusten aiheista kuin korkeintaan kumppanilleni, niin en avaa sitä julkisessa blogissakaan. Voin toki sanoa sen verran, että juttu on tavalla tai toisella ihmisen psykologiaan kietoutunut (kieroutunut) eikä kerro maailman mukavimmista asioista. Mutta se ei liene aikaisempaa tuotantoani lukeneelle mikään suuri yllätys.

Työelämässä oli siis 2013 paljon hyvää, jos töyssyjäkin. Vakituinen avustajanpestini paikallisessa sanomalehdessä loppui. Kirjoitin seitsemän vuotta taidekritiikkejä ja kolumneja, 2-6 juttua kuukaudessa. Siinä on ollut vähän tyhjää kohtaa. Toki tyhjyyden voi ottaa mahdollisuutena.
    Olin valitettavasti myös sairaana enemmän kuin yleensä. Leikkauksessa jne. Rakkaus kuitenkin oli, on ja pysyy. Sama kuin vuosia. Tunne ja ihminen. Kiitos siitä, elämä. En vala tinaa, mutta minulla on sellainen tunne, että vuosi 2014 on hyvä. Joskus vain on, tuntemuksia. Aavistuksia. Jotka välillä tosin osuvat kammottavasti harhaan. No, itse voi vaikuttaa siihen mihin voi, loppu on mitä on.
    Mitä töihin vielä tulee, pitää hankkia jossain vaiheessa jotakin lehtihommia. Kaipaan kolumnipaikkaa. Jotain kiinnostavia pieniä asioita on tiedossa alkuvuodesta, mahdollisesti parikin eri keskustelupaneelia eri tilaisuuksissa. Niistä ilmoittelen vaatimattomaan tapaani myöhemmin, jos on jotakin ilmoiteltavaa.

Tämän vuoden ja ensi vuoden taitoskohdassa haluan ja lupaan ensi vuonna kirjoittamisen lisäksi rakastaa vielä enemmän (jos se on mahdollista), olla vähemmän sairas ja elää terveellisemmin. Eli samaa kuin muutkin, skarpata. Ja ehkä kirjoittaa lyhyempiä blogipostauksia... Tai lupaan ainakin yrittää. 
    Se minusta. 

Toivon kaikille lukijoilleni hyvää vuotta 2014. Ja myös kykyä selvitä mahdollisista vastoinkäymisistä. Asioilla on useimmiten kuitenkin tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Toivotan lisäksi kaikille ongelmaisille, köyhille, epäonnisille, yksinäisille, sairaille, hankalissa olosuhteissa eläville jne. vielä vähän tai oikeastaan paljon enemmän kauneutta ja hyvyyttä ensi vuoteen kuin muille. Yritetään olla mahdollisimman kilttejä toisillemme. Hyvä lähtee pienistä asioista. Samoin onnellisuus.

1 kommentti: