keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Sananen köyhyydestä tännekin puolelle

Kirjoitin tuonne Alaston kirjailija(!)-yhteisblogiin vähän mietteitä taiteilijoiden ja kirjailijoiden mahdollisesta köyhyydestä ja huono-osaisuudesta. Olen kirjoittanut tänne aikaisemmin pienemmän jutun samasta aiheesta, jota tuossa vähän pohdiskelin lisää. 
    En syyttänyt ketään, en esittänyt mahdollisia ratkaisumalleja tms. Kummasti silti jotkut kommentoijat tekivät omia johtopäätöksiä ja oletuksia, yhteiskunnan eläteistä jne. Mitä siihen ajatukseen tulee, lähes kaikilla on Suomessa vielä toistaiseksi ainakin jonkinlainen oikeus sosiaaliturvaan jotakin kautta, vaikka vähäinenkin. Myös taiteilijoilla. *koputetaan kaikkia mahdollisia puulajikkeita*
    Sitä paitsi en tiedä yhtään, minkään alan taiteilijaa, joka lepäilisi ruusupedillään tanssimisen lomassa, joka ei yrittäisi hankkia töitä ja edes siedettävää toimeentuloa alaan liittyvillä tai liittymättömillä hommilla. Jokin kummallinen myytti tuntuu elävän edelleen apurahansa ryyppäävästä, "meidän veronmaksajien rahoilla" loisivasta taiteilijasta.
    (Muuten, työtönkin maksaa työmarkkinatuesta veroa ainakin 20%, että sinänsä, siinä sitä pallotellaan rahaa edestakaisin. Kukaties mistä kukaties mihin.) 

Blogipostaus sai kuitenkin yllättävän paljon lukijoita, herätti vähän keskusteluakin. Olisin ollut yllättynyt, jos ei tietynlaisia viestejä olisi tullut ollenkaan. Toki asiallista ja hyvääkin keskustelua syntyi. Esim. Laura Honkasalo bloggasi aiheesta omasta näkökulmastaan. Muitakin avauksia suomalaisten taiteilijoiden eriarvoisuuteen ja vähävaraisuuteen liittyen on ollut netissä viime aikoina. 
    Itse en ajatellut asiaa pelkästään siltä kantilta; köyhyys on monisyinen ongelma, koski se minkälaista ihmistä tahansa, olipa se sitten rakenteellista, periytynyttä tai luokkaputoamisia nousujen sijaan. Kenties vielä joskus palaan siihen isosti, romaanin tai jonkin projektin muodossa. Tällä hetkellä on kesken jotakin vähän muuta. Ei tosin mitään liian piristävää, sitä vaaraa ei ole. 
    Vaikka toisaalta, onhan köyhyys ollut tietenkin sivujuonteena kaikissa teksteissäni. Sydänvarjossa köyhyyden tuoman huono-osaisuuden toiseus on keskeinen teema. Eri asioista johtuva syrjäytyneisyys varmasti kaikissa. Eli en minä rikkaista ole kirjoittanut enkä kirjoita tälläkään hetkellä. Porvariston, ylemmän keskiluokan ja yläluokan kuvauksia on ihan tarpeeksi kirjallisuudessa ilman minunkin panostani.

2 kommenttia:

  1. Minua pelottaa nimenomaan Suomessa yleistynyt ajattelutapa, että köyhyys on omaa syytä. Ja toisaalta se valtiovallan harjoittama ajattelutapa, että on ihan ok, että varattomien ruuanjakelu on seurakuntien harteilla. Senhän piti olla väliaikainen ratkaisu! Itä-Helsingissä ruokajakelussa käy viikottain tuhansia ihmisiä. Se on mielestäni aivan pöyristyttävää. Samaan aikaan minunkin ystäväni eroavat kirkosta Päivi Räsäsen takia, jolla ei ole mitään tekemistä institutionalisen kirkon kanssa. Itse maksan erittäin mieluusti kirkollisveroa niin kauan kuin osa Suomen kansasta on ruokajakelun varassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ns. amerikanmalli tuntuu vaan yleistyvän, vaikka sielläkin iso osa tajuaa jo, että ei toimi. Eli että valtiolta hivutetaan pois vaivihkaa viimeinenkin vastuu, ja huolenpitoa yritetään sysätä enemmän ja enemmän kolmannen sektorin vapaaehtoistyöntekijöiden harteille. Varsinkaan Suomessa se ei toimi, koska täällä ei ole perinnettä, jossa rikkaat tekisivät suorastaan ammattinaan hyväntekeväisyyttä, kuten vaikka varakkaat kotirouvat jenkkilässä.
      Voi olla, että olen väärässä, mutta tuntuu kuin Suomi olisi poliittisesta näkökulmasta jotenkin tosi hukassa.

      Poista