Alilämpö, alastomat kirjailijat ja televisio

Silloin kun vielä elin epäterveellisesti, eli käytin liikaa alkoholia seurannaisilmiöineen, olin tämän tästä kaikenlaisissa kulkutaudeissa: influenssaa, flunssaa ja muita hämäräperäisiä nuhakuumeita. Immuunipuolustuksen kehnous aiheutti myös angiinaa ja muita rasittavia tulehduksia. 
    Lähestyn pian rajapyykkiä, jolloin alan kulkea seitsemättä vuotta ilman alkoholia. Tänä aikana en ole ollut kertaakaan angiinassa, korkeintaan kerran varsinaisessa influenssassa. Olisi tosin kohtuutonta sanoa, etten ole ollut enää niin usein kipeä kuin ennen, koska onhan minulla sittemmin ilmaantuneet muut ongelmani.
    Ja flunssakin puskee flunssakausina edelleen, kurkku on kipeä ja pää täynnä räkää, mutta jostakin kummallisesta syystä kuumeen sijasta minulle tulee aina alilämpöä. Olisin mieluummin muutaman päivän 39 asteen kuumehoureissa kuin kuukauden jossakin puoliflunssan ja alilämmön rajamailla hortoilemassa.         
    Preferensseistä viis, olen taas kummitellut alilämpöisänä viikkotolkulla. Saan asioita tehtyä, mutta kaikki tapahtuu puolinopeudella. Viimeksi kun oli näin kauan alilämpöä, tuli jälkitautina keuhkokuumeeksi hiipinyt tulehdus. Tarkkailen siis kylkikipuja. 

✰

Sellaisia kuulumisia on, että en ole missään nimessä lopettamassa tätä blogia, mutta juttujani löytää tulevaisuudessa myös yhteisblogista Alaston kirjailija! Päivitän profiiliani lähipäivinä tähän osoitteeseen: Minä alastomana! Ja varmasti teen tuonne myös jonkin blogiavauksen.
    Selvyyden vuoksi: (Äiti,) en ole tuolla alastomana eikä varmaan kukaan muukaan. Tuo nimi on symbolinen. Semmoista verbaalista alastomuutta. Tein konkreettiset alastonjutut jo aikoinaan taidekoulussa. Unohda tuo viimeinen lause.
    Katsotaan miten juttu ajan kanssa lähtee käyntiin, kuinka ilmoittelen täällä mitä siellä tapahtuu ja päinvastoin. Kiinnostavinta tuossa on ainakin näin aluksi se, että mukana on monenlaisia kirjailijoita eri genreistä. 
    Minut löytää kyllä vastakin täältä ja tuolta ja Facebookista ja Twitteristä. Tai minut ja minut, ainakin Kirjailijan (Virallinen). Tämä blogi on ehkä ainoa julkinen paikka netissä, jossa rajat Kirjailijan (Virallinen) ja arkisen minä-minä/minäkirjailijan välillä ihan vähän välillä häilähtelevät.
    Tai ainakin olen paljastavinani jotakin. Onko se sitten sitä henkistä strippausta, julkisuus. On näyttävinään, mutta ei näytä. Pitää varoa koko ajan ettei vahingossa vilahda...

Siitä puheen ollen, ensi viikolla tulee tv-ohjelma, jossa olen vieraana. Kuvaukset olivat jo viime kuussa, mutta totta kai lopputulos jännittää, kun en ole nähnyt miltä se näyttää tai kuulostaa. Ei voi muuta kuin toivoa parasta, eli että puhuin edes jotakin järkevää. Kivusta ja Valkoisesta valostakin. 
    Tai no, voihan tämän jo linkata, koska se on julkista näemmä, vaikka ei tuolla vielä mitään ainakaan kymmeneen päivään näy: Inhimillinen tekijä Areenassa 25.10. alk.
    
Palaamisiin, lukijani. Siellä, tuolla ja täällä! Antoisinta kohtaamisemme lienee välillisesti, eli kirjojeni sivuilla, kuitenkin. Itse avaan tiedoston ja katson mitä uusille hahmoilleni tänään kuuluu. Puolinopeudella.