Asfaltin ja raudan värinen kevät

Kävelen ulkona ja ihastelen viemärinkansia, öljytahroja asfaltilla, halkeamia rakennusten seinissä, säröjä ikkunalasissa. Lukemattomia harmaan ja ruskean sävyjä, jotka taittuvat ruosteenpunaiseen tai laventelinsiniseen. Vuosikerrostunut betoni sisältää hillityssä värikirjossaan patoutunutta jännitettä, lupauksia tulevaisuudesta ja näkyjä menneisyyteen. 

Tänä keväänä valossa kylpevät räikeänvihreät lehdet puissa ovat liikaa. Kaipaan talvisia oksia, graafisia piirtymiä. 
Katson kulkiessani maahan ja pakenen kirkuvansinistä taivasta, liian keltaisia voikukkia. En huomaa suut ammollaan toljottavia mainoksia, jotka ovat valmiina syömään ja pureskelemaan, hypnotisoimaan sen, joka katsoo vahingossa niiden Medusan-silmiin. 

Näen pienen kirjelappusen, joka on liimautunut jalkakäytävälle kymmenten, tuhansien askelten alle. Tahran, jonka muoto muuttuu mielentilan mukaan. Höyhenen, joka on pudonnut mustan enkelin siivestä juuri minun jalkojeni eteen.


***